Viime vuonna kutsuimme klasarin ekakertalaiset Finlandia-taloon. Konsertissa kuultiin Radion Sinfoniaorkesteria Sakari Oramon johtamana. Solistina soitti upea Elina Vähälä.

Mitä ekakertalaiset ajattelivat kokemastaan?

"Lämmin kiitos upeasti järjestetystä 'eka kerta' -konserttitapahtumasta. Poreilevan kuohuviinin kera oli mielenkiintoista kuunnella Minnan ja Magnuksen ajatuksia ja näkemyksiä musiikkimaailmasta, säveltämisistä ja soittamisista. Erityisesti Sibeliuksen viulukonsertti oli aivan mahtavaa ja sykähdyttävää kuunneltavaa upealta sinfoniaorkesterilta. Ehdottomasti aion toteuttaa 'tokan kerrankin' -konserttiin menon. Kiitos kaikille järjestäjille mielettömästä elämyksestä!"
- Susanna

"Itse konsertti sai aikaa mahtavia tunteita. Kuinka musiikki voikaan kuljettaa tunteita laidasta laitaan kun siihen vain keskittyy.
Siinä kuunnellessa tuli myös mieleen, että kaikki pop/rock-konsertit alkoivat tuntumaan aika tyhjiltä ja yksinkertaisilta.
Tiedänpä ainakin minkätyylisen konsertin ensikerralla valitsen kun lähden."
- Midi

"Pyydettiin palautetta Ekakerta-tapahtumasta. Se oli ihana! Välillä tuntui, että hengityskin meni musiikin tahdissa. Pidin kaikista, mutta erityisesti siitä Sibelius-osuudesta ja Elina Vähälästä. Taputin kyllä kämmeneni kipeiksi. En olisi ikinä uskonut, että innostuisin tästä asiasta niin kovin. Myös ennen konserttia ja väliajalla olleet haastattelut olivat mainoita! Iso kiitos, että pääsin niiden 200:n joukkoon, jotka tulivat valituiksi!"
- Päivi


"Kiitos erikoisesta kokemuksesta. Henkilökunta vaikutti niin aidosti innostuneilta ja iloisilta että harvoin sellaista saa kokea. Haastattelutilaisuus oli antoisa joskin hieman liian pitkä minun paikoillaan seisomiseeni. Olin käynyt ylikierroksilla jo muutaman päivän tulevan näyttelyni järjestelyjen tiimolta siinä määrin että keskittymiskykyni oli lähes hävinnyt ja olin erittäin jännittyneessä tilassa mennessäni tilaisuuteen. Tunnelma oli niin latautunut että ensimmäisen puoliajan pidättelin kyyneleitä ettei tarvitsisi niistää. Se oli kiusallista siksi että vieressä istuva vanhempi naishenkilö selvästikin häiriintyi. Lopuksi Sibeliuksen soinnut ja Elina Vähälän tavattoman kaunis viulunsoitto ja mieleni olisi tehnyt oikein ulvoa. Ei itku ollut sanottavammin surua tai iloa vaan liikutusta siitä että sain olla paikalla (josta keskustelimmekin vieruskaverini kanssa, Hän ei palannut paikalleen).

Toinen puoliaika meni yllättäin meditoidessa. Loistavaa musiikkia. Välillä vain säpsähdin johonkin outoon soittimeen. Varmasti ostan  Markus Lindbergin levyn vielä joku päivä kun siihen on varaa.

Kotiin kävelin upeaa töölönrantaa pitkin nauttien vielä silmiä hivelevästä valojen tanssista lahden pinnalla. Ilta oli täydellinen. Ja varmasti tulen toisenkin kerran. Olin todella rentoutunut."
- Sirpa


"Lavalle kävelee frakki- ja iltapukuisia muusikoita. Tunnelma on juhlava. Kohta se alkaa! Sitten hiirenhiljaisuus, kapellimestari kohottaa kätensä. Sykähdyttävän kaunis äänimaailma tulvii saliin, hivelee ja herättelee rockmusiikin turruttamia aivojani. Tämän kokemuksen mahdollisti Helsingin juhlaviikot, joka kutsui 200 klassissen musiikin 'ekakertalaista' 40-vuotisjuhlakonserttiinsa perjantaina 29.8. Meistä pidettiin todella hyvää huolta - siitä suurkiitos Risto Niemiselle ja koko ihanalle tiimille! Heidän ansiostaan klassinen musiikki ja Radion sinfoniaorkesteri saivat paljon uusia faneja. On kiva asua kaupungissa, jossa tapahtuu tällaista."
- Mervi, entinen klasarineitsyt


"Kiitos hienosta konsertista! Taas maailmankuva avartui vähäsen. Päällimmäisenä konsertista jäi mieleen hienot puitteet. Oli mahtavaa nähdä sinfoniaorkesteri soittamassa lavalla, jonka akustiikka on erinomainen. Oli uskomaton tunne, kun voi seurata lavalla soittajia, ja kuulla yksittäisen soittimen äänen selvästi katsomoon asti. Samaten äänenvoimakkuus ja -laatu oli erittäin miellyttävä korvalle. Ikäväkseni minulla on lievä kuulovaurio (tinnitusta), ja joskus hälyäänet kuulostavat suorastaan hermoja repiviltä, mutta perjantaina ei sellaisesta ollut tietoakaan.

Musiikillisesta puolesta sanoisin, että ensimmäinen ohjelmanumero Kesämusiikkia oli nimensä veroinen, teos oli miellyttävän kepeää kuultavaa ja hyvin kesäinen tunnelmaltaan. Sitä seurannut Rautavaaran teos oli vähän hankala, se olisi varmaan pitänyt "esikuunnella" pariin kertaan ennen konserttiin tuloa, jotta korva olisi pysynyt mukana. Samaten Sibeliuksen viulukonsertto olisi varmaankin vaatinut vähän harjoittelua, nyt se ei tehnyt mitenkään erityisen suurta vaikutusta. Voi myös olla, että lievää henkistä väsymystä oli olemassa Rautavaaran jälkeen.

Lindbergin Seht die Sonne oli mielestäni konsertin parasta antia. Teos oli upea kokonaisuus, ja ainakin minulle kolahti tästä konsertista eniten. Järjestelyt ekakerta-tapahtuman ympärillä olivat kaikenkaikkiaan erinomaisia. Kiitoksia kaikille järjestäjille, tämä oli aivan loistava oivallus. Kiitoksia!"
- Marko


"Ensinnäkin kiitos konsertista! Tilaisuus oli mielestäni kaikin puolin hyvin järjestetty: ennen konserttia järjestetty tervetuliaismalja ja taiteilijahaastattelu olivat mukava ja kinnostava tapa aloittaa tilaisuus. Myös paikat salissa olivat mielestäni erinomaiset. Oli myös hienoa päästä näkemään Finlandia-talo sisältä päin ensimmäistä kertaa.

Mieleenpainuvin elämys oli kuitenkin ensikokemus klassisesta musiikista 'livenä' konserttisalissa. Soitto kuulosti aivan erilaiselta kuin esimerkiksi radiossa. Soitinten ääni erottui paremmin 'taustasta' ja erilaisia ääniä tuntui tulevan eri kohdista salia. Soitto oli siis enemmän 'stereofonista' ja moniulotteista."
- Pia


"Oikein paljon kiitoksia ekakertatilaisuudesta. Tilaisuus oli erittäin hieno ja tunsimme itsemme todella kutsuvieraiksi. Itse en ensimmäistä kertaa ollut klassisen musiikin konsertissa, mutta Helsingin juhlaviikoille osallistuin ensimmäisen kerran. Näillä ehdoilla te minut kuitenkin valitsitte mukaan. Sibeliuksen viulukonsertto Elina Vähälän ja orkesterin tulkitsemana oli mieleenpainuvan koskettava ja kuulin sen nyt ensimmäisen kerran livenä. Esitys oli niin herkkä, että esityksen lopussa melkein kyyneleet tulivat silmiin siitä hienosta tunteesta, minkä esitys loi. Päätinkin, että tästä tapahtumasta tulee minulle perinne. Haluan joka vuosi käydä kuulemassa Sibeliuksen viulukonserton uudelleen.

Oli todella hienoa myös kuulla viulisti Minna Pensolan ja säveltäjä Magnus Lindbergin haastattelut. Myös konsertissa kuultu Magnus Lindbergin sävellys oli mielenkiintoinen. Täytyy vielä tunnustaa, että Magnus Lindberg oli minulle uusi tuttavuus, mutta tämän tilaisuuden jälkeen tulee varmasti seurattua hänen tuotantoaan. Terveiset ja kiitokset Elina Vähälälle ja kaikille teille, jotka tämän teitte meille mahdolliseksi."
- Hannele


"KIITOS kovasti. Kalssisen musiikin konsertti oli meille (tyttärelleni ja minulle) todellakin eka kerta. En olisi uskonut millaisia
fiiliksiä voimakkaita tunteita sinfonia orkesteri voi saada aikaan mielessä ja kehossa. Varsinkin se enismmäinen kevät musiikkia, joka oli kunnianosoitus edesmenneelle säveltäjälle. Erityisesti pidin myös sibeliuksen viulukonsertosta, se sai minut aivan jonnekin kauas pois irti arjesta. Tämän kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut että klassisen musiikin soittajat ovat paljon parempia rakastajia kuin rokkarit ;). Herkkää ja tunteita paljon erilaisia vivahteita ja rikas sointumaailma, rokkarithan pistää heti täysillä menemään ;)) en tiedä onko näin, mutta tälläinen tuli mieleeni.

Erittäin hyvä kokemus kaikkiaan. Tulen käymään vastedes klassisen musiikin konserteissa. Erityiskiitos viulistille Elina Vähälälle upea esitys kaikkiaan."
- Carita


"Suurkiitokset tästä ekakertalaisten konsertista. Se oli mielestäni hyvä idea juhlistaa juhlavuotta, se oli hyvin järjestetty ja varmasti kaikki tunsivat olonsa tervetulleeksi ja etuoikeutetuksi. Hieman enemmän olisin kuvitellut saavani erilaista informaatiota Finlandiatalosta, Radion Sinfonia-orkesterista ja tilaisuuden kulusta (käsiohjelmasta sai onneksi jotain tietoa). Mutta erityisesti olin iloisesti yllättynyt juhlaviikkolaisten ihanan positiivisesta mielestä ja hymyistä. Tuntui todella, että meitä oli odotettu sinne ja tilaisuus kaikkien puolelta jännittävä ja iloa tuottava. Todellinen win-win tilanne!

Ulkopaikkakuntalaisena tunsin tilaisuuden erityisen juhlalliseksi, sillä olin matkustanut sitä varten Helsinkiin ja pukeutunut ja pääsin vierailemaan yhdessä Suomen tunnetuimmista rakennuksista!

Itse konsertista pidin myös. Ihastuin viulukonserttoon ja olin itkeä ilosta Elina Vähälän puolesta (vaikka en todellakaan tunne häntä). Mietin mielessäni, että konsertti oli varmastikin hänen uransa kohokohta ja hän suoriutui maallikon silmin loistavasti. Nuori, kaunis, NAISviulisti! :) Ilo oli osoittaa suosiota ja miettiä mitä hänen päässään liikkui soolonsa aikana ja sen jälkeen. Valitettavasti en ehtinyt kuulemaan hänen mietteitään väliajalla. Syvä kiitos ja kumarrus!"
- Nina


"Kiitos!  Oli ihan ok! Rautavaara vaikutti enempi soitinharjoitukselta, Sibeliuksen viulukonsertto on muka 'hieno' mutta hyvikin soitettuna, kuten nyt vain soittotaitotesti (Sibbe on kirjoittanut  MUSIIKKIAKIN) Parasta antia oli Lindbergin tosi hard heavy musa!"
- Rainer